KKO:2008:38
- Asiasanat
- Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuslajin valinta - Ehdollinen vankeus - OheisrangaistusReformatio in peius
- Tapausvuosi
- 2008
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2007/827
- Taltio
- 685
- Esittelypäivä
Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan ehdolliseen vankeuteen. Vastaajan valituksesta hovioikeus alensi ehdollisen vankeuden pituutta ja tuomitsi sen ohessa sakkoa. Hovioikeuden katsottiin muuttaneen käräjäoikeuden tuomiota muutoksenhakijan vahingoksi.
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Forssa-Loimaan käräjäoikeuden tuomio 30.3.2006
Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän esittämästä syytteestä, johon asianomistaja A oli yhtynyt, selvitetyksi, että B, C ja D olivat yhdessä syyllistyneet A:n pahoinpitelyyn muun muassa lyömällä nyrkillä päähän ja potkimalla eri puolille kehoa. D oli lisäksi ilman laillista syytä yrittänyt taivuttaa mainitun pahoinpitelyasian todistajaa ainakin salaamaan tietämiään asiaan vaikuttavia seikkoja, kun todistajaa kuultiin esitutkinnassa.
Tämän vuoksi ja rangaistusten mittaamisen osalta lausumillaan perusteilla käräjäoikeus tuomitsi B:n pahoinpitelystä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen, C:n pahoinpitelystä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja D:n pahoinpitelystä ja yritetystä yllytyksestä perättömään lausumaan yhteiseen viiden kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus määräsi vankeusrangaistukset ehdollisiksi.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kimmo Suorsa ja lautamiehet.
Turun hovioikeuden tuomio 12.6.2007
B, C ja D valittivat hovioikeuteen vaatien, että kunkin ehdollinen vankeusrangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi ja että rangaistuksia joka tapauksessa alennetaan.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut rangaistuksen mittaamisen osalta muutoin, mutta katsoi, että ehdollinen vankeusrangaistus yksin oli riittämätön seuraamus. Hovioikeus alensi B:n ja C:n ehdolliset vankeusrangaistukset kummankin osalta 60 päiväksi vankeutta ja D:n ehdollisen vankeusrangaistuksen neljäksi kuukaudeksi vankeutta sekä tuomitsi kullekin ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella 60 päiväsakkoa.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Saara Laapas ja Riitta Sandholm sekä viskaali Mika Koivunen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
B:lle, C:lle ja D:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan B, C ja D vaativat, että kunkin ehdollinen vankeusrangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi tai että rangaistus joka tapauksessa pysytetään yksinomaan ehdollisena vankeusrangaistuksena ja että kyseistä rangaistusta alennetaan.
Virallinen syyttäjä ja A vastasivat valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
1. Asiassa on ratkaistava ensin kysymys siitä, onko hovioikeus muuttanut käräjäoikeuden tuomitsemia rangaistuksia muutoksenhakijoiden B:n, C:n ja D:n vahingoksi tuomitessaan heidät ehdollisen vankeuden ohessa sakkoon.
2. Muutoksenhaussa on voimassa olevan oikeuden mukaan pääsääntönä, että käräjäoikeuden tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi eikä vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut muutosta. Rikosasiassa tämä kielto on vastaajan oikeusturvan kannalta erityisen merkityksellinen silloin, kun vain vastaaja on muutoksenhakijana.
3. Arvioitaessa rikosasiassa sitä, onko kysymyksessä muutos vastaajan vahingoksi, on ratkaisevana pidettävä nimenomaan rikosten seuraamuksia eli lähinnä tuomittuja rangaistuksia. Merkitystä saa tällöin se, miten eri rangaistusten ankaruutta on arvioitava toisiinsa verrattuna. Rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yleisiä rangaistuslajeja ovat rikesakko, sakko, ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu ja ehdoton vankeus. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että rangaistukset asettuvat mainittuun ankaruusjärjestykseen. Tämä on todettu myös lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp s. 186).
4. Ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksista säädetään rikoslain 6 luvun 10 §:ssä. Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan pykälän 1 momentin mukaan sen ohessa tuomita muun muassa sakkoa. Oheisseuraamukset on tarkoitettu käytettäviksi tapauksissa, joissa tuomioistuin katsoo pelkän vankeusuhan olevan riittämätön seuraamus tapahtuneesta rikoksesta. Ehdollista vankeutta ja oheissakkoa on siten pidettävä ankarampana seuraamusvaihtoehtona kuin pelkkää ehdollista vankeutta.
5. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus tuomitessaan B:n, C:n ja D:n heidän valituksestaan käräjäoikeuden kullekin tuomitseman ehdollisen vankeuden asemesta ehdolliseen vankeuteen ja oheissakkoon eli ehdollista vankeutta ankarampaan rangaistuslajiin on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota muutoksenhakijoiden vahingoksi. Tässä arvioinnissa ei ole merkitystä sillä seikalla, että hovioikeus on samalla alentanut ehdollisen vankeuden pituutta.
6. Kysymys on rangaistusten määräämisessä tapahtuneesta virheestä. Tämän vuoksi rangaistukset on määrättävä uudelleen. Korkein oikeus ei voi tällaisessa tilanteessa määrätä rangaistuksia, vaan se jää hovioikeuden tehtäväksi.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan rangaistusseuraamusten osalta. Asia palautetaan sanotuilta osin Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.
Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Ilkka Rautio. Esittelijä Anne Moilanen.